Tänään taas aamukahvin juonnissa. Tultiin mieheni kanssa eilen illalla Sodankylään minun vanhempieni luo. Saapumispäivästä oli taas kinaa niinkuin aina... Lähdöt ei ole tainnut koskaan olla yksimielisiä meidän taloudessa ainakaan Sodankylän suhteen.

Mutta asiasta kukkaruukkun. Olen nähnyt niin outoja unia kyllä nyt! Tai ainahan minä varmaan kieroutuneita unia olen nähnyt, mutta nyt voin ne jopa muistaa, kun heräilen pitkin yötä. Psykologiassahan unien muistaminen selitetään juuri sillä, kun kesken unen herää niin sen muistaa paremmin. Toissa yönä näin unta, että asuttiin Rovaniemellä. Sinne muutosta ollaan nyt puhuttu jo useamman kuukauden ajan niin kai sen takia unessakin asuttiin siellä. Rovaniemellä oli siinä unessa metro. Sellainen pystysuunnassa pitkänomainen, lasinen sukkula, joka toimi samalla kahden kauppakeskuksen hissinä. Olimme kaverini Feniin kanssa Sampokeskuksessa ja haluttiin lähteä metrolla kotiin. Hypättiin hissimetroon ja se lähti liikkeelle. Puhuttiin niitä näitä kunnes metro ensimmäisen kerran pysähtyi. Asuimme kummatkin Rantavitikalla. Koska en ollut aiemmin käyttänyt metroa, niin hyppäsin heti ensimmäisellä asemalla pois. Ihmettelin, miksei kaverini hypännyt myös, koska hän asuu aivan naapurissani. Metroasema oli maan päällä oleva lasinen ympyrä, josta lasi avautui aina kun metro tuli asemalle.

Löysin itseni sitten Korkalovaarasta, aivan toisesta kaupunginosasta. Ei ihmekään, ettei kaverini tullut pois metrosta. Metroaseman vieressä työskenteli kaverini tyttöystävä Maija. Hän oli kaupungilla töissä ja hoiteli kukkia. Jotenkin kukkien hoitaminen liittyi facebookissa olevaan Farmville-sovellukseen ja kaverini ärsyttämiseen (ei nimittäin ole mikään Farmvillen ystävä). Siinä juteltiin niitä näitä, vaikkei koskaan olla juteltu keskenämme. Oloni oli hiukan kiusaantunut, koska olen saanut käsityksen, ettei hän oikein tykkää minusta.

Toinen uni, jonka näin viime yönä, liittyi sitten Sodankylään. Selvennykseksi sanon, että opiskelin ennen vauvan syntymää Torniossa nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaajaksi. Koulun käyn loppuun, kun elämä sen sallii. Unessa pidimme koulun porukan kanssa lastenleiriä minun vanhempieni luona. Vanhempani asuvat maalla ja heidän talonsa on peltojen keskellä. Unessa olin erään lapsen kanssa pellolla keräilemässä kukkia. Niityllä laidunsi porotokka. Yhtäkkiä taivas muuttui keltasen mustanpuhuvaksi ja sieltä alkoi sataa happosadetta. Näimme lapsen kanssa kuinka happosade tappoi välittömästi porot ja ne räjähtivät rumasti kappaleiksi. Pelto alkoi tulvia soran, veren ja poron kappaleissa ja me lähdimme juoksemaan henkemme edestä kohti taloa. Paniikki iski ihan tosissaan. Pääsimme hengissä taloon ja ihmettelin miksei meille ollut sattunut mitään. Soitin äkkiä vanhemmilleni happosateen kummasta käytöksestä.

Siinäpäs tämän aamun kuumimmat uutiset. :)